![\"\"](\"http:\/\/www.kesakotikallioniemi.fi\/images\/image17.jpg\")
<\/p>\nPulmana toiminnan sujumisessa olivat kuitenkin Kallioniemen rajoittuneet ulkoiset tilat. Alue oli ahdas, n. puoli hehtaaria, ranta pohjoisen puolella, kunnollista uimarantaa ei ollut. Alkuaikoina oli lis\u00e4tilana k\u00e4ytetty hyv\u00e4ksi mantereen puoleisen vastarannan autiutta, siell\u00e4 oli hiekkaa ja aurinkoa. Aamiaisen j\u00e4lkeen varustauduttiin retkelle salmen ylitse, majoituttiin rannalle nauttimaan auringosta ja meren aalloista. Em\u00e4nt\u00e4 apulaisineen toi iltap\u00e4iv\u00e4kahvin veneell\u00e4 ylitse ja n\u00e4in nautiskellen odotettiin p\u00e4iv\u00e4lliskellon soittoa. T\u00e4m\u00e4 lysti kuitenkin loppui, kun ranta sai vakinaiset asukkaansa.<\/p>\n
Katseet k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t saaren etel\u00e4puolelle, jonne oli j\u00e4\u00e4nyt asumattomaksi entinen hyvien naapurien huvila. Alettiin unelmoida sen saamisesta Kallioniemen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, sitten sit\u00e4 vasta porhoja oltaisiin. Mutta mist\u00e4 rahat?<\/p>\n
<\/p>\n
Vuoden 1935 alkupuolella saatiin yhteys uusiin omistajiin, neuvottelut k\u00e4ynnistettiin ja sovittiin kauppahinnasta. Se oli 4,5 miljoonaa markkaa, melkoinen summa, kun Kallioniemi oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti katsoen pennit\u00f6n. Mutta ei se pelaa, joka pelk\u00e4\u00e4! 11.3.1955 allekirjoitettiin kauppakirja, jolla Neuvostoliiton Suomessa olevan saksalaisomaisuuden hallintokunta luovutti Sipoon Katarinansaaressa sijaitsevat Topilund ja Poukama-kiinteist\u00f6t, yhteens\u00e4 2 hehtaaria, ja niill\u00e4 olevan hirsihuvilan saunarakennuksen sek\u00e4 irtaimistoa 50 000 markan arvosta Kallioniemen Kes\u00e4kodin Kannatusyhdistyksen omistukseen. Kauppahinta suoritettiin k\u00e4teisell\u00e4 ei 3 kuukauden vekselirahalla.<\/p>\n
Maa oli meid\u00e4n, mutta rahat vekselin maksamiseen oli hankittava. Helsingin kaupunki my\u00f6nsi Tukholman aikoinaan antamista lahjoitusvaroista yhden miljoonan markan lahjoituksen ja 1,5 miljoonan markan halpakorkoisen lainan 15 vuoden maksuajalla. Valtion talousarviossa oli m\u00e4\u00e4r\u00e4raha avustuslainoiksi v\u00e4h\u00e4varaisten \u00e4itien ja lasten lomakodeille. Sielt\u00e4 saatiin 1,5 miljoonan markan halpakorkoinen laina. \u00c4itien Lomahuollolta saatiin 500 000 markan laina, ja n\u00e4in tuli p\u00f6yt\u00e4kirjaan merkint\u00e4, ett\u00e4 PYP:n vekseli oli maksettu 16.6.1955.<\/p>\n
Oli saatu lis\u00e4\u00e4 tilaa, etel\u00e4npuoleinen hiekkaranta, lekottelukallioita, avomerimaisemaa, 7-huoneinen hirsitalo sek\u00e4 saunarakennus, josta sisustettiin idyllinen rantam\u00f6kki. Lomalaisten m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi, ruokailutiloja suurennettiin. Saniteettitiloja oli lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4, niiss\u00e4 siirryttiin ”WC-tyyppiin”. Rakennettiin pikkum\u00f6kkej\u00e4 (Tiirala, Kaijala, Lokkila, Rekkula ja Kalamaja) sek\u00e4 keskusl\u00e4mmitys p\u00e4\u00e4rakennukseen. Saareen tuli s\u00e4hk\u00f6 ja puhelin. Korjattiin ja kunnostettiin rappeutuvia paikkoja jo vuosien rutiinilla, kaikkea sit\u00e4, jonka avulla voitiin hoitaa yhdistyksen varsinainen teht\u00e4v\u00e4 ”j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 viihtyis\u00e4 loma sadoille \u00e4ideille, lapsille, perheille, yksin\u00e4isille” puhumattakaan siit\u00e4, ett\u00e4 velatkin oli aikaan maksettava. El\u00e4m\u00e4 jatkui.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Pulmana toiminnan sujumisessa olivat kuitenkin Kallioniemen rajoittuneet ulkoiset tilat. Alue oli ahdas, n. puoli hehtaaria, ranta pohjoisen puolella, kunnollista uimarantaa ei ollut. Alkuaikoina oli lis\u00e4tilana k\u00e4ytetty hyv\u00e4ksi mantereen puoleisen vastarannan autiutta, siell\u00e4 oli hiekkaa ja aurinkoa. Aamiaisen j\u00e4lkeen varustauduttiin retkelle … Continue reading