Lomanviettäjien lisääntyessä lomakoti alkoi käydä ahtaaksi. V. 1927 toimikunta esitti lisärakennuksen rakentamista, mutta tarkan pohtimisen tuloksena päädyttiin alkuperäisen rakennuksen laajentamiseen. Siirtolatoimikunnan laatimat laajennussuunnitelmat hyväksyttiin 12.9.1929 naisyhdistyksen kokouksessa, jossa valittiin myös rakennustoimikunta. Se sai rakennusmestari Aarne Järviseltä laajennusosan piirustukset 30.9.1929. Rakennusmestari Järvinen laati piirustukset ja kustannusarvion ilmaiseksi, töiden valvonnasta hänelle maksettiin vaatimaton palkkio.

Rakennustöihin ryhdyttiin heti ja syksyn kuluessa maankaivutyöt suoritettiin sulan aikana ja rakennustarpeet kuljetettiin saareen ennen meren jäätymistä. Kaikki kuljetukset saareen olivat laivaliikenteen varassa. Silloisen laivan nimi oli “Östra Skärgården”.

Rakennus valmistui kesäksi 1930 ja siinä oli toinen kuisti ja kuusi uutta majoitushuonetta. Laajennustyö maksoi n. 50 000 markkaa ja se rahoitettiin ompelukerhon arpajaistuloilla ja KOP:n 35 000 markan lainalla, jolle löytyivät myötämieliset takaajat.

Tilanahtaus ei kuitenkaan kokonaan vähentynyt, sillä v. 1931 kodissa oli kävijöitä 354 henkilöä ja vuonna 1934 418 henkilöä.

Laajennuksen lisäksi oli tontille v. 1928 rakennettu pieni vaja vuodevaatevarastoksi, jota käytettiin myös tilapäisesti majoitustilana. Seuraavana vuonna hankittiin iso soutuvene ja keittiöön hella. V. 1931 uusittiin saunan kiuas, lauteet ja lattiat.
Lisäksi rakennettiin uusi ulkorakennus käsittäen puu- ja käymäläsuojat sekä varastotilan. Myös keittiön laajentamista ja viemäröintiä suunniteltiin. Työt kesäkodin ympäristön kaunistamiseksi aloitettiin.

Kesäkodin ylläpito vaati luonnollisesti paljon rahaa. Myyjäisten, arpajaisten, keräysten ja pankkilainojen lisäksi pyrittiin saamaan myös ulkopuolista rahoitusta, jota anottiin sekä valtiolta että Helsingin kaupungilta. Kaupungilta saatiinkin sitten vuosittain avustusta kodin korjauksiin ja varattomien äitien ja lasten ilmaisiin lomaviikkoihin. Valtionavustusta saatiin vv. 1930-34 alle kouluikäisten lasten lomanvieton järjestämiseen. Kodissa oli lastenvalvoja huolehtimassa ilman vanhempiaan siirtolassa olevista lapsista. Lisääntyneet yhteiskunnan avustukset takasivat yhä useammalle äidille ja lapselle vaapaapaikat. Muut lomalaiset maksoivat oleskelustaan, hinnat olivat edulliset, 15 mk/vrk jäseniltä ja 18 mk/vrk muilta, lapsilta perittiin vähemmän.

Yhdistyksen jäsenet osallistuivat kodin ylläpitoon tarvittaviin keittiö, puhtaanapito-, korjaus- ym. töihin, vaikka olivat maksaneet oleskelustaan. Näin ei tarvittu palkattua työvoimaa ja saatiin kerätyksi kodille varoja.