Kallioniemen taloudellisten ja toiminnallisten suunnitelmien laatiminen ja toteuttaminen asettivat niin monia tehtäviä ja velvoitteita, että toiminnan itsenäistäminen tuli harkittavaksi.

Helmikuussa 1935 naisyhdistyksen kuukausikokouksessa Martta Salmela-Järvinen alusti johtokunnan esityksen kannatusyhdistyksen perustamisesta. Esitystä kannatettiin ja päätettiin perustaa Kallioniemen Kesäkodin Kannatusyhdistys, jonka tarkoituksena on “tehdä tunnetuksi perheenäitien lomanvieton yhteiskunnallista ja terveydellistä merkitystä ja järjestää perheille, äideille ja lapsille lomanviettomahdollisuuksia joko kokonaan maksuttomasti tai halvoin hinnoin”.

Tälle yhdistykselle Sos.dem. Naisyhdistys luovutti Kallionimen Kesäkodin kiinteistön 27.2.1935 päivätyllä kauppakirjalla rakennuksineen ja irtaimistoineen 40 000 markan hinnasta. Samalla siirtyivät kesäkodin velat kannatusyhdistyksen maksettaviksi.

Itsenäisen kannatusyhdistyksen perustaminen ei katkaissut Naisyhdistyksen jäsenten työtä Kallionimen hyväksi, sillä suurin osa jäsenistä liittyi kannatusyhdistyksen jäseniksi. Arpoja myytiin ja osallistuttiin johtokunnan työhön ja aina tarvittavaan talkootoimintaan.
Uuden yhdistyksen eteen – kuinkas muuten – tuli ratkaistavaksi lisätilojen saaminen. Majoitustilat olivat riittämättömät, keittiö ahdasta ja epäkäytännöllinen. Myös rakennukset rappeutuivat nopeasti, meri-ilmasto ei kohtele säälien katteita ja maalauksia. Sauna alkoi olla loppuunkulunut. Pelkillä vuosikorjauksilla ei enää selvitty, oli jälleen suunniteltava uuden rakentamista. Nyt rakennettaisiin kokonaan uusi talo, kaikki lisätilat saman katon alle, keittiö, ruokailuhuone, tarvittavat taloustilat sekä sauna pesu- ja pukuhuoneineen. Rakennustyöt aloitettiin syksyllä 1939. 30. marraskuuta alkanut talvisota keskeytti rakentamisen. Sota-ajan kestäessä rakentamista kuitenkin jatkettiin mahdollisuuksien mukaan, ja keväällä 1943 keskeneräinen talousrakennus otettiin käyttöön.

Sodanaikainen säännöstelytalous vaikeutti kodin ruokataloutta. Annokset tuntuivat riittämättömiltä, niukkuuden rasittamat ihmiset odottivat lomallaan tarpeeksi ruokaa.

Pulmista kuitenkin selvittiin naisten kekseliäisyydellä, ja ammatti- sekä amatöörikalastajat olivat suuri apu kodin ruokavalion täydentämisessä. Sota-aikana Kallioniemi palveli kesäisin äitejä ja lapsia turvallisuutta tarjoavana lepopaikkana, jossa voitiin nukkua rauhassa, kun hälytykset ja pommitukset häiritsivät kaupunkia.