1965 nelikymmenvuotisjuhlan kynnyksellä valmistui Paviljonki, jossa sateisina päivinä ja muinakin aikoina voitiin oleskella takkatulen lämmössä, muodostaa keskustelukerhoja, kuunnella radiota ja katselle TV-ohjelmia. Kurssien ja kokousten työskentely sujui mukavasti uusissa tiloissa.

Syntymäpäivillä oli vieraita talon täydeltä, mukavaa
ohjelmaa ja hyvää ruokaa, lujitettiin Kallioniemessä
syntyneitä ystävyyssuhteita ja muisteltiin lomakokemuksia vuosien varrelta. Samanlaisia juhlia ja tapaamisia oli vietetty aina kymmenvuosittain, ja tapaa noudatetaan edelleenkin.

Juhlien jälkeen toiminta jatkui arkisessa aherruksessa ja uudistaen ja kunnostaen rakennuksia, laitteita ja varustuksia. Laitureiden kunnostus oli vuorenvarmasti joka keväinen urakka, sillä syysmyrskyt ja meren jäätyminen eivät
useinkaan kohdelleet hellävaroen rakennelmia.

Kuvaan astuivat myös liikennemuutokset. Alkuvuosina matkattiin Helsingistä saaristolaivoilla, mm. “Östra Skärgården”, “Ahti”, ja viimeisenä “King”, jotka huolehtivat niin ihmisten kuin tavaroidenkin kuljetuksesta. Matka oli omalla tavallaan mielenkiintoinen ja tunnelmallinenkin laivojen kierrellessä saariston laitureita. Näin tuli mukavasti myös Helsingin-Porvoon-reitin saaristotuntemusta. Oli hankittava venemoottori tavaroiden ja osittain myös kesävieraiden kuljetuksiin. Sipoon kunnan ylläpitämä “Sibbe” palveli muutaman vuoden suurempien (esim. lomaryhmien) kuljetusten suorittamisessa. Viime vuosina ovat kauppias Winbergin “laivat” olleet käytettävissä.

Lomalaiset tulivat bussilla tai henkilöautoilla joko vastarannalle tai Gumbostrandin laiturille, josta loppumatka saareen sujui veneellä. Monelle lomalaiselle se oli anoa kokemus “seilata vetten päällä”. Kauppalaivakin ilmestyi kuvaan. Sen kiinnittyessä Kallioniemen laituriin asiakkaina olivat lomalaisten ja talon väen lisäksi myös muut saarelaiset. Näin kehitettiin myös naapurisuhteita!