Hilkka Kujala teki pitkän päivätyön Sosialidemokraattisen Puolueen puoluetoimistossa ja toimi aktiivisesti Sosialidemokraattisten Naisten järjestöissä, mm. sekä Kesäkoti Kallioniemessä että Helsingin Kotien Puolesta yhdistyksessä. Hän kirjoitti Kesäkoti Kallioniemen 70-vuotishistoriikin, josta keskeisiä osia

TYÖTÄ JA TOIMINTAA KALLIONIEMEN KESÄKODISSA 1925-1995

Vuosisadan vaihde oli uusien aatteiden ja ajatusten aikaa. Silloin oli paljon tavoiteltavaa. Paremmat palkat, lyhyempi työpäivä, ihmisarvon mukainen elämä. Kaikkea tuntui puuttuvan. Perustettiin yhdistyksiä, valmistauduttiin yhteiskunnalliseen toimintaan.
Vuonna 1900 perustetussa Sos.dem. Naisliitossa keskusteltiin ennen kaikkea naisen yhteiskunnallista asemaa rasittavista epäkohdista. Todettiin mm, että naisilla on pitempi työpäivä, pienemmät palkat ja vähemmän tilaisuutta lepoon ja virkistykseen.

Työläisperheissä äidin asema oli työstä tultua tehdä taloustyöt, siivota, pestä pyykit ja usein myös vastata perheen taloudellisesta selviämisestä. Naisen käytännöllinen järki pyrki ratkaisemaan tämänkin asian melko suoraviivaisesti. Olihan oltu herrasväen piikana huviloilla passaamassa, raatamassa, kun rouvat ja herrat nauttivat kesäiloista. Osattaisiin sitä itsekin, kun olisi vain aikaa ja paikka. Tämä ajatus syntyi eri puolilla maata ja “kesäsiirtolapuuhat” saatiin alkuun monin paikoin.

Naisliiton edustajakokouksessa v. 1902 hyväksyttiin ponnet:
– osastojen on ryhdyttävä mahdollisuuksien mukaan perustamaan kesäsiirtoloita, joissa jäsenille tarjottaisiin määrättynä aikana kesäisin asunto että ruoka

– varoja siirtolain ylläpitoa varten toivotaan hankittavan arpajaisten ym. keinojen avulla, sekä myös hankittaisiin avustusta yleisistä varoista

– jos ei tuollaiseen täysihoitoon perustuvaa siirtolaa saada aikaan, voidaan tyytyä hankkimaan vuokratilat, joihin kesävieraat omin eväin voisivat majoittua

Helsingissä päästiin alkuun hitaammin kuin muualla maassa. V 1921 Miina Sillanpään johtama Palvelijataryhdistys osti Siuntiosta huvilan, johon perustettu lomakoti sai nimekseen “Lepopirtti”. Se tarjosi lomanviettomahdollisuudet sekä oman yhdistyksen jäsenille että muillekin vähäosaisille.

Esimerkki kannusti myös Helsingin Sos.dem. Naisyhdistyksen suunnittelemaan kesäkodin (siirtolan) perustamista. Alkuun lähdettiin perustamalla siirtolatoimikunta ja ompelukerho valmistamaan käsitöitä myyntiin varojen keräämiseksi.

Lukuisten anomusten jälkeen saatiin v. 1923 arpajaislupa ja ne haluttiin pitää kevään ensimmäisinä ulkoilmajuhlina. Arpajaiset pidettiin Hakasalmen puistossa helluntaina 20.-21. toukokuuta ja niihin saapui runsaasti yleisöä kumpanakin päivänä.

Arpajaisissa myytiin 50 000 kpl kahden markan hintaisia arpoja sekä ensimmäisenä päivänä kerättiin portilla lisäksi sisäänpääsymaksuna jokaiselta 2 markkaa.

Voittoja oli yhteensä 5 000 kpl, ja ne oli asetettu puistoon näytteille Rautatientorin kauppiailta vuokrattuihin telttoihin. Voittoina olevat huonekalut taas olivat esillä kaupungilla liikkeiden näyteikkunoissa.

Juhla ei ollut yksinomaan taloudellinen yritys sillä August Kuusisto ja Ida Aalle-Teljo puhuivat päivän politiikkaa ja Tatu Pekkarinen esitti huumoria. Lisäksi tanssinhaluisia viihdytettiin torvisoitolla, josta kertamaksuna perittiin markka joka tanssiparilta. Arpajaisjuhlan puhdas tuotto oli 51 725 markkaa. Rahastonhoitaja tarvitsi miesvoimia rahoja kantamaan.

Myös retkeilytoimikunta oli mukana järjestämällä huviretkiä mm. Seurasaareen, mukana yhdistyksen jäseniä perheineen ja tuttavineen. Retkillä kartutettiin siirtolakeräystä.