Lomatoiminnan uudet tuulet

Vv. 1960-70 elintason nousun myötä lisääntyi myös työntekijöiden lakisääteinen lomaoikeus. Lomat pitenivät, talvilomat tulivat mukaan. Yhteiskuntapolitiikassa vaadittiin lomatoiminnan kehittämistä. Osana sitä oli uusien lomapaikkojen rakentaminen ympärivuotisiksi ja lomien viettäminen eri vuodenaikoina, ei vain kesäisin. Rakennettiin kylpylöitä, lomakeskuksia ja lomahotelleja, jotka varustetasoltaan pyrkivät täydellisiin nykypäivän mukavuuksiin ja olosuhteisiin, joita lomailijat eivät kotioloissaankaan saavuttaneet. Lomalaiset puolestaan tuntuivat pysyvän vaatimuksissaan kehityksen mukana. Lomapaikkojen piti pystyä tarjoamaan myös erilaisia ohjelmapalveluja, loman sisältöä.

Kesämökkilomakodit alkoivat jäädä jälkeen lomalaisten valinnoissa. Käyttäjämäärät putosivat jonkun verran. Samalla lomakehityksen vaatimukset kohottivat hoitokustannuksia. Kallioniemikin joutui ponnistelemaan taloudellisten ongelmien selvittämiseksi.

Jatkuvasti kuitenkin löytyi lomanviettäjiä, jotka arvostivat tätä yhteistä kesämökkilomaa, meren ja luonnon läheisyyttä ja halusivat tulla juuri Kallioniemeen.